Kuva kulman takana -maalaus- & valokuvakollaaseja - Malmitalon galleria - Malms kulturhus galleri - Helsinki
24.3.–20.4. 2011  

Passe compose 2011, sekatekniikka kankaalle, 160 x 160cm

Ennen ja jälkeen 2011, sekatekniikka kankaalle, 120 x 150 cm

Sunnuntai maalla 2010, sekatekniikka kankaalle, 120 x 90cm

Mansikka-aika, 2010, sekatekniikka kankaalle, 40 x 100cm

Pääsiäisvierailu 2011, sekatekniikka kankaalle, 90 x 90cm

Virtauksia 2010, sekatekniikka kankaalle, 120 x 90 cm

Kahluujäljet 2011, sekatekniikka kankaalle, 140 x 120 cm

Pietarilainen kahviserviisi 2010, sekatekniikka kankaalle, 40 x 100cm

Vettä kengässä 2011, sekatekniikka kankaalle 60 x 80cm

Hetken valtias 2011, sekatekniikka kankaalle, 80 x 60 cm

Malmitalon galleria 2011, Helsinki

Malmitalon galleria 2011, Helsinki

Mandalankesyttäjä 2011, sekatekniikka kankaalle, 140 x 200cm

Malmitalon galleria 2011, Helsinki

Aloitin tämän maalausprosessin etsimällä erilaisia valokuvia, jotka kiinnostivat minua. Lopulta maalauksiini valikoitui valokuvia lapsuuden perheestäni, suvustani ja erityisesti suvun naisista. Monissa kuvissa esiinnyn itse, jotkut kuvista on otettu ennen syntymääni.
 Kyseiset albumikuvat ovat usein otettu juhlahetkistä tai lomalta, jossa sukulaiset kokoontuivat yhteen. Valokuvissa on haluttu olla edustavia ja esitellä perhe mahdollisimman edullisessa valossa. 
Valokuvat alkavat maalatessa elää uutta omaa elämäänsä. Kauniin ja hallitun järjestyksen rinnalla kulkee sen kyseenalaistava virtaus, jossa satunnaiset esineet ja asiat puhuvat omaa kieltään. 

Muistojen rinnalle maalausten sisään syntyy uusia tarinoita ja tila, jossa on vapaus leikkiä menneisyyden paloilla ja elementeillä. Maalaamalla tilaa valokuvatun hetken ympärille, syntyy aikakerrostumia, sukupolvien yli kulkevia polkuja ja yhteyksiä. 

Vuoropuhelussa maalauksen kanssa tarina muuttuu, muokkautuu, ja näin alkavat oikeat muistot ja muistamattomuus menettää merkitystään. Tarinasta tulee yhteinen, voin nähdä pienen tyttäreni itsestäni otetuissa valokuvissa. Samalla näen itseni niissä valokuvissa, joissa on kuvattu äitini ja suvun muut naiset.

Toisaalta olen ulkopuolinen tarinankertoja, en kukaan heistä, en edes itsenikään. Muistot vapautuvat, tärkeämmäksi muuttuu miten värit soivat, rytmittyvät, syöksyvät ja kerrostuvat. Miten ne kiertävät maalausta, haastavat ja kutsuvat, tanssivat ja virtaavat. Nyt.