Maalatessa tunne ajasta muuttuu; samanaikaisesti se tiivistyy, tihenee ja toisaalta katoaa, lakkaa olemasta. On kuin se olisi oma ulottuvuutensa, ei lineaarinen, vaan enemmän syvyyssuunnassa kulkeva ja tapahtuva, tanssin kaltainen.
Lapsena keksin ajatusleikin, jossa ajattelemalla "Nyt" pystyin palaamaan aina samaan hetkeen. Vaikka tapahtumat peräkkäin muodostivat jatkumon, ajassa oli kohta, johon saatoin koska tahansa palata.
"Nyt" sulautui yhdeksi, aika olikin tila.